Olin ihan kauhuissani kun kuulin hänen tulevan kanssa sinne (oltiin yksillä synttärijuhlilla perheen kanssa) eikä sitten oikeastaan puhuttukkaan yhtään kun oltiin ihan eri puolilla paikkaa.. Ennen kuin hän lähti niin pyysi kuitenkin meseni, odotan pelon ja innon sekaisin tuntein sitä että jos hän lisää minut. Oltiin kuitenkin tosi läheisiä sillon pienempinä :)
Minusta tuntui että hän oli ihan yhtä peloissaan nähdä minua niin monen vuoden jälkeen... Onhan tässä molempien elämässä ollut suuria muutoksia niin pitkällä ajalla. Ehkä juttu ei luistakkaan niinkuin silloin, mutta sen näkee sitten :D nyt ainakin selvisin hengissä jei x)
Tekisi mieli kertoa lisää juttua mun elämästä, historian lehdistä tjsp mutta taidan jättää johonkin toiseen aikaan... Kun huomenna kuitenkin pitäisi mennä keskustaan pikkusiskon kanssa hillumaan kun hän pääsee koulusta...
hmm kello on noin paljon ja olen hereillä ilman kiirettä minnekkään :D mut nyt vois kömpiä peiton alle sulattelemaan juhlamättöä... suorastaan oksettaa tällä hetkellä :S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti