Se olisi koulun loppu sitten... Ei tunnu siltä ja jotenkaan en halua erota kaikista ihanista. Tänään mentiin koulun jälkeen ostamaan jäätelöä ja istumaan jokirantaan. Mulle tulee ikävä noita kesän aikana... Tuli kauhea fiilis kun yksi kerrallaan lähti omille teilleen :( toivottavasti kaikilla on hyvä kesä ♥

En uskaltanut eilen kun kaikki oli vielä paikalla antaa haleja ihmisille vaikka oisin halunnu (lue: halunnut halata Laura-Mariaa) 

mutta päätin että kun kesäloma loppuu niin halaan kaikkia!

On omituista että kerrankin olisin ollut valmis vielä jäämään kouluun, vaikka vaan muutamaksi päiväksi.

Mut toisaalta on kiva tienata vähän rahaa kun oon eläny aika niukalla rahamäärällä tässä jonkun aikaa jo. Kesäksi on myös paljon muita suunnitelmia, kunhan kaikki vaan toteutuisi.

Tänään oli ihan kiva päivä, paitsi että söin ihan liikaa :S 

Ja tänään Eemeli ja sen kaveri feidas mut ja sit iski kauhee vitutus johon oli sit pakko ostaa suklaata joka vie osan vitutuksesta pois.

Eemeli onneks kuitenki laitto vähän aikaa sitte viestii ja pyysi anteeksi :) tuli parempi mieli mut paha olo suklaasta ^^'

Voisin tässä hoitaa vielä parit kouluhommat loppuun ja sitten keskittyä vaan lomaan ja lomasuunnitelmiin... 

_Ei_saa_ajatella_   _must_not_think_ 

kerron pienen salaisuuden...

... en syönyt tänään mitään
olen juonut vettä, maitoa, mehua, teetä
mut en syöny.
tuntuu olo jotenkin hyvältä, mä pystyin siihen!
En syönyt pitsaa vaikka äiti tarjosi, en syönyt kaupungilla vaikka ois ollu rahaakin.. feelin good ^w^

Ainiin Oona perui meidän suunnitelmat päättäripäiväksi, no okei hän menee serkun ylppäreihin mut... Nyt oon sit by myself. Meillä kun loppuu jo viikolla koulu ja Eemeli menee sen koulukavereiden kanssa kai jonnekkin.
Toivon sadetta siksi päiväksi... Jään kotiin peiton alle tuijottamaan leffaa ja syömään tuulihattuja kermavaahtotäytteellä... Tai meen iha leffaan yksiksee... emt mitä teen...

Ainiin voisin kertoilla Laura-Mariasta..
Laura-Maria on mun luokalla ja oon ollu ihastunut siihen heti siitä alkaen kun meiän koulu syksyllä alko.
Koko kouluvuoden oon vaan ihastunut siihen enemmän ja enemmän, se vaan on niin syötävän ihana ettei mitään rajaa!
Se vaan että sen koko suku on himouskovaisia ja niin ollen mulla ei oo pienintäkään mahdollisuutta sen suhteen. Ja sekös hajottaa kun kerrankin tietää mitä haluaa niin silloin eteen tulee joku kiinanmuuri ja sen molemmin puolin miinakenttä.
Toisaalta kuitenkin pieni toivon kipinä syttyy mun sisällä kun ajattelen sitä ja hetken päästä taas muistan et don't even dream about it, mun tekis vaan mieli ruveta itkemään kun nään sen söpön hymyn tai kuulen sen ihanan naurun.
Maanantaina on viiminen päivä kun nään L-M:än ennen kun koulu syksyllä taas jatkuu... Ehkä mä unohdan sen kesän aikana? Being too hopefull again... maybe

starting of with a lot of things to say

Olin mun hyvän ystävän Eemelin kanssa kaupungilla, Eemelin koulukavereita oli mukana ja mua jännitti ennen kun ne ilmaantui paikalle yksi kerrallaan. Oikeestaan vaikuttivat kaikki ihan mukavilta, tunsin vain oloni aika ulkopuoliseksi kun he puhuivat juttuja koulusta ja muusta mistä en itse tiennyt. En puhunut kauheesti, mitä muutama kommentti joihinkin yleisiin asioihin... 
Sitte Eemelin pitiki lähtee jo kotiin tekeen koulujuttuja, joo eli tulin siit sit kotii, jossa oon yksin koska isi on jossain työkavereitten kanssa, äiti kaverinsa luona ja mun pikkusisko poikaystävänsä luona... Hassuinta oli huomata kun mietin kenen kanssa voisin olla niin ei tullu ketään mieleen... 
Näin myös mun "parhaan kaverin" Oonan bussissa joka käveli vaan meidän ohi, se varmasti näki mut tai ainakin kuuli kun ei ollu kuulokkeitakaan mut ei sanonu ees moi... ei tullessaan eikä lähtiessään... En oikeestaan tiedä et voinko kutsuu Oonaa mun parhaaksi kaveriksi, vaikka ollaan oltu kavereita jo monta vuotta niin Oona ei tiedä musta paljoa mitään, ainakaan syvällisempää. Ja aina kun ollaan angstisia niin puhutaan vaan hänen murheistaan, mun murheita ei juurikaan huomioida. Ja sit vielä se et kun Oona seurustelee jonkun kanssa niin mut unohdetaan, kuten tälläkin hetkellä, ja jos olen jossain samaan aikaan hänen poikaystävän, Akselin kanssa niin en saa juurikaan aikaa Oonan kanssa koska: "akseli on mustasukkainen" 
No juu ei munkaan mielestä sil oo välii et istunko nurkassa yksin ja ignoraatte mut totaalisesti joo sehä onki mun mielestä tosi kivaa... Että juu...


Eemeliä jos ketä voisin kutsua mun bestikseksi, Eemeli on ainut ihminen jolle voin oikeesti kertoa mun asioista, kuten Eemelikin voi kertoa mulle kaikista sen asioista ja molemmat tietää sen että ei oo liian pientä murhetta, ettei vois toiselle kertoa..
Me ollaan Eemelin kanssa myös seurusteltu joskus muutama kesä sitten mutta ei siitä tullut oikeastaan mitään pidemmän päälle, hetken se oli ihan jees loppu aika ihan kakkaa... Se sitte "jätti" mut lopulta ja olin helpottunu koska mulle itelleni on ylitsepääsemättömän vaikeaa tällaiset asiat. Sen jälkeen meistä on tullu tosi hyvät ystävät. 


Mua vaan inhottaa se miten etäisiksi ollaan kuitenkin tultu, Eemelillä on omat uudet ystävät joiden kanssa sillä on juttuja joista mä en tiedä mitään, ja välillä tuntuu että ne muut ois syrjäyttänyt mut, et muille on helpompi puhua asioista kun mulle ja että ne on kivempaa seuraa ja mun seura ei enää kiinnosta. 
Ja toki kun muita näkee päivittäin ja mua tosi harvoin niin tottakai siinä asiat muuttuu... 
En ole valmis muutokseen, siihen et kaveri piirit vaihtuu, vanhat menee uudet jää, oon liian monta kaveria jo menettäny enkä halua menettää enempää. Ja kuitenkin niin kokoajan tapahtuu, niinkun kuukin menee kauemmaksi maasta, mun kaverit menee kauemmas. En halua että niin käy, jos menetän mun ystävät niin mitä mulle jää? jos menetän Eemelin niin kenelle kerron kaiken? Keneen pystyn luottamaan? 
Ei oo ketään joka vois korvata, ei vaan pysty. Ei se olis mahdollista.


En päästä irti