Tänään (tai siis eilen mut whatever) näin eemelin ja yhden juuson kanssa ja oli ihan paras päivä... ollaan yläasteelta asti oltu kavereita ja ne on mulle kaikista tärkeimmät :)
puhuttiin tänään paljon kaikkia asioita, elämästä ja ystävyydestä ja paljon muusta. Siitä miten sen huomaa kuinka ei olla enää niitä kakaroita kuin silloin ysiltä päästessä, kaikki ollaan kasvettu :) he sanoivat molemmat niin ihania asioita ja mua itkettää :') miten ikinä oon ansainnut noin ihania ystäviä? Eikä se haittaa että olen porukan ainut tyttö, niinkuin oli silloinkin kun porukkamme oli paljon suurempi. Eemeli sanoi että ei ajattele mua samanlaisena kuin muut tytöt vaikka molemmat oli sitä mieltä että näytän siltä.. "vaikka siltä se kyllä näyttää" "kaunis nuori nainen" "oon alkanu ajattelemaan sua enemmän naisena ja kunnioittamaan sitä" ja kun tiedän että he oikeesti tarkoittavat mitä sanovat ja kaikki hyvällä tavalla eikä sillee pahasti sanottuna. Nyt mä itken... miten voin ansaita kaks maailman ihaninta ihmistä mun lähelle? "oot meille molemmille tosi rakas" "sie oot ollu meille niin hyvä ystävä ettei mitään rajaa" kyyneleet vierii alas mun poskia :') tätä on rakkaus, vaikkei mulla ketään muuta oliskaan niin mulla on ihanimmat ystävät :) tietää mun ongelmat ja mun hyvät puolet ja hyväksyy mut sellasena kun oon.. "mikään mitä ikinä teet ei pysty muuttamaan mun mielipidettä susta" "ainut vika sussa on se että oot liian itsekriittinen" niinhän mä oon mut sille en voi mitään et on paperin ohut itsetunto...
mut joo ei teitä varmaan oikeesti kiinnosta mun hehkutukset mut mua kiinnostaa ja se on mulle tärkeetä joten kirjotinpa nyt kun kerran koneelle asti pääsin >:) ♥
